Poliittisten lakkojen kieltäminen vaikuttaa perustellulta. Mikäli laittomia lakkoja käytetään systemaattisesti hyväksi rangaistuksen puuttuessa, olisi siihenkin puututtava – mutta useammalla eri keinolla, kuin vain kiristämällä rangaistuksia.
Lakkoilu todella on hyvin epätuottava vaikuttamisen keino kaikin puolin, eikä sitä tulisi käyttää harkitsemattomasti. Laillisuuteen katsomatta tiuha lakkoilutahti on selvä merkki siitä, että jotain on pahasti vialla, eikä pelkästään keppiä heiluttamalla ja syntipukkia etsimällä oikeita ongelmia ratkaista.
Lakkoiluun liittyvät ongelmat ovatkin visaisia. Esimerkkinä erään poliitikon näkemys TEHYn sairaanhoitajien lakkoilusta ’07, jonka avulla saivat palkkojaan nostettua. Hänestä palkankorotukset olivat oikeudenmukaisia ja hoitajat tekivät töitä alipalkattuna, mutta valtion talouden tilan huomioiden silloisen hallituksen ei olisi silti pitänyt taipua korotuksiin.
Tässä kiteytyy hyvin se, miten tavallisen kansalaisen oikeudentajua koetellaan. Kun moninkertaisesti tienaava ihminen tulee kertomaan, että ansaitsisit saada vähän vähemmän huonoa liksaa, mutta sitten me paljon paremmin tienaavat ansaittaisiin vähemmän niin et saa, niin kyllähän siinä ymmärrettävästi menee jotain poikittain ihan väärään paikkaan. Asiahan ei tietysti näin kärjistetty tai yksinkertainen ole, mutta ihmiset tuppaavat olemaan. Ja ihan aina kaikkein heikoimmassa asemassa olevat kärsivät eniten.